Mitä vaarallisin hyönteistieteellinen tutkimusretki

Tämä on käännetty versio sivusta A Most Dangerous Entomological Expedition, ja käännös on 96 % valmis.

Vanhentuneet käännökset on merkitty näin.

Mitä vaarallisin hyönteistieteellinen tutkimusretki on tarinallinen kirja, joka löytyy kirjastosta.

Sisältö

Mitä vaarallisin hyönteistieteellinen tutkimusretki

« Kirjoittanut loistava ja kunnioitettu professori Bonlin Amepongo »

Tervehdys, Rakas Lukija!

Se olen minä, professori Bonlin Amepongo. Olet epäilemättä kuullut minusta Palian tietosanakirjan aineistoa kerätessä tekemieni legendaaristen löytöjeni ansiosta, tai monien entomologian kuukausilehdessä kirjoitettujen urotöideni myötä. Kun ystäväni Baharin-instituutissa kutsuivat minut seudulle dokumentoimaan alueella asustavia ainutlaatuisia hyönteisiä, en kerta kaikkiaan voinut kieltäytyä. Olen jo vuosia kaavaillut retkeä tälle ihastuttavalle alueelle, enkä yksinkertaisesti malta odottaa pääseväni luetteloimaan joitain täältä löytyviä verrattomia lajeja, kuten kilimayöperhosen, jolla on kauniit hopeaiset siivet.

‹ 1 / 8 ›

Matkustettuani neljä päivää vaunuissa saavuin vihdoinkin Kiliman kylään; kodikkaaseen pikkukylään, jonka majatalossa on maistuvia juomia ja ystävällistä seuraa. Paikka on kuitenkin varsinainen takapajula, sillä kukaan täällä ei ole koskaan kuullutkaan minusta. Mutta sentään paikalliset osaavat tehdä omenapiirasta, jonka vertaista en ole koskaan maistanut. Sen ansiosta, epäilemättä, majatalon isäntä on nykyisin niin vanttera! Ennen tutkimuksieni aloittamista ostin jokaisen piirakan jonka kylästä löysin, ahdoin itseni täyteen noita tahmeita ja siirappisia herkkuja, ja pakkasin mukaani niin monta kuin matkalaukkuuni mahtui. Siitä seurasi lyhyt kiista alueen pormestarin kanssa, joka aluksi valitti aiheuttamastani piirakkatuhosta, mutisten jotakin jostakin tulevasta festivaalista. Selvästikin tanakka heppu halusi kaikki piiraat itselleen. Mutta kun kerroin hänelle olevani täällä instituutin asioilla, hänen olemuksensa muuttui hetimmiten ja hänestä tuli oppaani koko loppupäivän ajaksi. Näin minua olisi pitänyt kohdella heti saavuttuani, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Vaikka paikka onkin... erikoinen, viettämäni hetket Kiliman kylässä ovat kaiken kaikkiaan olleet melko rattoisia.

‹ 2 / 8 ›

Tänä aamuna jätin kylän mukavuudet taakseni ja suuntasin kohti takamaita. Mistäpä muualtakaan voisin löytää kaikkein vaikuttavimmat näytekappaleet, joilla laajentaa tieteellistä perintöäni? Sitä paitsi, eihän kenestäkään tule yhtä kuuluisaa kuin minusta ilman rankkaa työtä, jota todella tavattomat löydöt vaativat. Tämä alue on tunnettu täällä elävistä jalokivikorennoista. Kirjavaa kullanvihreää vartaloaan esittelevä olento on majesteettinen, kaunis ja hyvin vaikeasti kiinniotettava. On epätodennäköistä että sinä, Rakas Lukija, voisit koskaan edes kuvitellakaan saavasi yhden niistä kiinni elävänä. Siihen tarvitaan äärimmäistä koordinaatiota ja taitoa. Mutta minä, professori Bolin Amepongo, en ole mikään amatööri. Aion pyydystää ja luetteloida kyseisen korennon, ja raportoin siitä tähän sitten kun olen saanut yhden upean näytekappaleen käsiini.

‹ 3 / 8 ›

Hävytön, kiero pikkuveijari! Lähes tunnin kestäneen jahdin jälkeen olin juuri saamassa saaliini kiinni, kun minut kampattiin ja pyörin mäkeä alas. Kukaan yhtä kuuluisa henkilö kuin minä ei tietenkään koskaan voisi olla kömpelö, joten on päivänselvää, että väitteet siitä, että puun juuri olisi ollut paikalla jo ennestään, ovat täysin järjettömiä. (Toim. huom. Tämä on tunnettu alue ja kyseinen puun juuri on ollut kohdassa jo vuosikymmeniä.) On selvää, että tämä katala ja petollinen jalokivikorento asetti minulle ansan! Viiletin holtittomasti mäkeä alas, kunnes syöksyni pysähtyi toiseen puuhun. Kaikki herkulliset omenapiiraani olivat liiskaantuneet minuun ja tavaroihini. Ei epäilystäkään, etteikö tämä olisi ollut osa sen riiviön suunnitelmaa! Nyt olen törmäyksestä kipeä ja vaivannäöstäni väsynyt. Aion maata tässä hetken ja levätä, ja syödä mitä piiraistani jäikään jäljelle, kerätäkseni energiaa ennen kuin jatkan tutkimustani.

‹ 4 / 8 ›

Varkaita! Rosvoja! Levätessäni puun juurella, syödessäni pelastamiani omenapiiraita, torkahdin hetkeksi... Niin, aurinko oli liikkunut taivaan poikki huomattavasti, mutta se johtui vain vuodenajasta. Olen varma, että kyse oli vain muutamista minuuteista! Sinä aikana minun matkalaukkuni sisältöineen päivineen oli kannettu pois Kiliman "muurahaisten" toimesta! Hirveitä, kämmenen kokoisia pikkuroistoja! (Toim. huom. Suurin koskaan mitattu kilimalainen muurahainen on kynnenkokoinen.) Kun heräsin, ne olivat jo pötkineet pakoon laukkuni kanssa ja upottivat innoissaan leukaveitsiään ihooni etsien lisää piirasta! Tämä oli selvästikin jatkoa sen häijyn jalokivikorennon mahtavalle suunnitelmalle! Mieleeni juolahti, että ne ilkeät kyläläiset ovat voineet olla tässä kaikessa mukana. Hehän kuitenkin pakottivat minut ottamaan mukaani kaikki ne herkulliset piiraat, joiden he tiesivät olevan vastuttamattomia täkäläisille hyönteishirvityksille. Nyt olen tahmea ja täynnä kivuliaita puremia, aurinko laskee, ja tarvikkeeni ovat kadonneet. En kuitenkaan lannistu! Minua ei voi pysäyttää! Olenhan sentään professori Bonlin Amepongo, Palian johtava hyönteistutkija! Ja juuri nyt onkin täydellinen hetki etsiä kilimayöperhosta. Sen yksityiskohtainen luettelointi sementoi nimeni yhdeksi kaikkien aikojen suurimmista hyönteisaivoista!

‹ 5 / 8 ›

Olisitpa nähnyt ne, Rakas Lukija! Tarpoessani polkua eteenpäin uljaiden haavojeni heikentämänä ja nälkäkuoleman partaalla, sillä en ollut syönyt mitään koko iltana, harkitsin palaavani kylään lepäämään ja toipumaan. Mutta silloin näin ne. Suuret, hirvittävät, siivekkäät pedot, jotka pieksivät ilmaa hopeisilla terillään taivaalla purjehtiessaan! Niitä oli ainakin 4... ei... 8! Ei... 20 hirviötä lentämässä suoraan minua kohti! Varmastikin vereni hajusta kiihtyneenä! (Toim. huom. On yleinen fakta, että kilimayöperhoset eivät juo verta, mutta niitä vetää puoleensa hedelmät... kuten omenat.) Jopa nimi "kilimayöperhonen" viittaa murhanhimoon, epäilemättä! Juoksin kirkuen metsään niin pian ja pitkälle kuin pystyin! Onneksi törmäsin paikalliseen metsästäjään, joka näytti minulle tien takaisin kylään. En muista nuorukaisen nimeä juuri nyt, se saattoi alkaa H:lla. Yritin varoittaa häntä kammottavista koilepakoista ja edessäpäin vaanivasta vaarasta, mutta hän vain tuijotti minua ja pyöritti hitaasti päätään.

‹ 6 / 8 ›

Poikarukka ei varmaankaan pystynyt edes käsittämään sitä vaaraa, josta yritin hänelle raivokkaasti kertoa. On myös mahdollista, että tämä sivistymätön väki on tottunut sellaisiin näkyihin, mutta usko minua kun sanon, Rakas Lukija, että sivistyneillä majireilla ei ole mitään asiaa tänne korpeen näiden... hirviöiden luokse. Hädin tuskin selvisin hengissä takaisin kylään. (Toim. huom. Herra Amepongon on raportoitu löytyneen sotkuisena, vähäisillä mustelmilla ja muurahaisen puremilla sekä hieman tahmaisena, mutta muuten hyväkuntoisena.)

‹ 7 / 8 ›

Rakas Lukija, näethän kuinka vaarallista hyönteistutkimus on ja miksi olen ansainnut kuuluisuuteni verellä, hiellä ja kyynelillä. Vaikka en luetteloinut yhtään kohtaamaani petoa, vain kokenut tutkija kuten minä, professori Bonlin Amepongo, voi selvitä tällaisesta ilmiselvästi mahdottomasta tehtävästä. Kiliman alue on kauhistuttava paikka. Vihamielinen, anteeksiantamaton ja häikäilemätön. Siellä asustaa epäluonnollisia hirviöitä ja villejä barbaareja, jotka pyrkivät tekemään sinusta syötin alueen pedoille piiraillaan! Neuvon sinua pysymään kaukana metsistä, jättämään raskaan työn meille ammattilaisille ja jatkamaan kirjojeni ostamista! Nähdään seuraavassa seikkailussa!

‹ 8 / 8 ›